Tapaus pyhittäjä Siluan Athosvuorelaisen elämästä

SIMON, TULEVA PYHITTÄJÄ SILUAN ATHOSVUORELAINEN, ASEPALVELUSAIKANAAN

"Sotaväessä hänen neuvojensa ja hyvän vaikutuksensa voima tuli jälleen ilmi. Hän näki komppanian huoneessa erään palvelusjaksonsa päättäneen sotilaan surullisena pää painuksissa istumassa vuoteellaan. Simon meni hänen luokseen ja sanoi:

- Miksi sinä istut surullisena etkä muiden tavoin iloitse siitä, että olet päättänyt palveluksen ja nyt lähdet kotiin?

- Minä sain kirjeen sukulaisiltani, sotilas sanoi. - He kirjoittavat, että vaimoni on synnyttänyt minun poissa ollessani. Oltuaan vaiti vähän aikaa hän puisteli päätään ja lausui hiljaisella äänellä, jost kuului sekä suru että loukkaantuminen ja suuttumus: - En tiedä, mitä tehdä hänen kanssaan... Oi, pelkään!.... Eipä huvita mennä kotiin.

Simon kysyi rauhallisesti:

- Entä kuinka monta kertaa sinä olet tänä aikana käynyt ilotaloissa?

- Niin, olen joskus käynyt, sotilas vastasi ikään kuin jotain muistellen.

- No, sinä et kyennyt hillitsemään itseäsi, Simon sanoi hänelle, - luuletko sitten, että hänelle se oli helppoa? Sinä olet paremmassa asemassa: sinä olet mies, mutta hän voi yhdestä kerrasta tulla raskaaksi. Ajattele, missä sinä olet käynyt! Sinä olet hänen edessään enemmän syyllinen kuin hän sinun edessäsi. Anna hänelle anteeksi. Kun menet kotiin, ota lapsi vastaan niin kuin oma lapsesi, ja saat nähdä, että kaikki käy hyvin.

Kului muutama kuukausi. Simon sai kiitoskirjeen tuolta sotilaalta. Hän kertio, että hänen lähestyessään kotia isä ja äiti olivat tulleet ulos häntä vastaan alakuloisina, ja vaimo oli seissyt arkana ja hämillään talon luona lapsi sylissään. Mutta sotilas oli tuntenut mielensä keveäksi siitä hetkestä lähtien, kun Simon oli puhunut hänen kanssaan kasarmissa. Hän tervehti reippaasti vanhempiaan, meni iloisena vaimonsa luokse ja suuteli häntä, otti lapsen syliinsä ja suuteli myös sitä. Kaikki ilostuivat ja menivät sisälle taloon. Sitten lähdettiin kiertämään kylää ja tapaamaan sukulaisia ja tuttavia, ja hän kulki kaikkialla lapsi sylissään. Kaikilla oli hyvä mieli. Siitä lähtien he elivät sovussa."

Teoksesta: Pyhittäjä Siluan Athosvuorelainen, arkkimandriitta Sofroni (Saharov), 

julkaissut suomeksi: Valamon luostari